KASVATUSFILOSOFIANI

Viimeisten kahden vuoden aikana olen joutunut miettimään paljon koiran kasvatukseen liittyviä moraalisia kysymyksiä. Suurimmalle osalle ihmisistä koirankasvatus ja näyttelyt ovat hauska ja leppoisa harrastus. Valitettavasti näin ei suinkaan aina ole. Arvostan suuresti kasvattajien panostusta jalostaa laadukkaita koiria, mutta kun homma menee niin vakavaksi, että salaillaan ja vähätellään sairauksia ja tehdään mitä tahansa päämäärän saavuttamiseksi, olemme menneet aivan liian pitkälle. Mukavasta harrastuksesta tulee ikävä ja se alkaa vaikuttaa koko harrastajapiiriin. Olen pistänyt merkille, että yritykset puuttua tiettyihin epäkohtiin kääntyvät helposti itseä vastaan ja huomaatkin olevasi se, joka on hankala ja ilkeä. Harmillista. Koiramaailma on melkoisen mielenkiintoinen psykologinen ruletti, johon liittyy hyvin paljon tunteita.

Toistaiseksi koirillani ei ole ollut vielä yhtään pentuetta. Aina on löytynyt jokin syy sille, että olen päättänyt olla astuttamatta narttujani, ja on matkassa ollut huonoa tuuriakin. Tiedän kuitenkin mitkä ovat tavoitteeni. Aion jatkossa aina kertoa tavoitteistani ”pentuja-osiossa”. Tiedän, että monet, jotka suunnittelevat nöffin hankintaa, ovat kiinnostuneita myös tietämään, miksi juuri tietty uros on valittu nartulleni. Olisin iloinen, jos onnistuisin saamaan edes yhden tavoittelemistani ominaisuuksista osalle jälkeläisistä. Sen tiedän, että helppoa se ei tule olemaan, mutta yritetään.

En kasvata koiria ansaitakseni rahaa. Tämän vuoksi en näe mitään syytä astuttaa kaikkia narttujani, jos mielestäni on olemassa jokin syy (terveys, luonne, ulkonäkö) siihen, että narttu ei ole sopiva jalostukseen käytettäväksi. Kaikki koiramme, käytettiin niitä jalostukseen tai ei, viettävät kotona elämää perheenjäseninä elämänsä loppuun asti.

Kaikki nöffit, joita käytän jalostukseen, ovat virallisesti lonkka- ja kyynärpääkuvattuja, kystinuriatestattuja ja sydän tutkittuja (kuuntelu ja doppler).
Mielestäni nöffin röntgenkuvaaminen liian nuorena ei ole mielekästä, koska se on suurikokoinen rotu ja tarvitsee aikaa lihaksiston ja luuston kehittymiseen valmiiksi. Esimerkiksi jo vuoden iässä kuvatun nöffin kyynärtulos 1/1 ei ole mitä todennäköisimmin 1/1 enää 2- tai 3-vuotiaana, joten hyvin nuorena kuvattujen koirien kuvaustuloksia en pidä kovin luotettavana. Jalostusta ei palvele se, että saadaan tilastot näyttämään paremmilta kuin ne todellisuudessa ehkä olisivat.
Jokainen kennelistämme lähtevä pentu on mikrosirutettu, madotettu useaan kertaan, rekisteröity ja kahden eläinlääkärin tarkastama.

Jokaisella kasvattajalla on oma näkemyksensä rodusta ja asiat, joita haluaa kasvatustyössään painottaa. Mielestäni tätä tulisi kunnioittaa, mutta jos kasvatustyö perustuu epärehellisiin ja röyhkeisiin keinoihin, en arvosta sellaista kasvattajaa. Suosittelen lukemaan linkit-osiosta koiran kauppaan ja sijoittamiseen liittyvästä juridiikasta.

Ehkä kaikkein tärkeintä olisi pysyä nöyränä, koska tämä koiranjalostamisen geenipalapeli on niin arvaamaton ja yllättää meidät kaikki varmasti aika ajoin, vaikka kuinka tarkkaan yrittäisimme miettiä yhdistelmät etukäteen.

Lokakuu 2009